Johdanto
Uuden testamentin alkuun on sijoitettuna evankeliumit ja Apostolien teot. Ne kertovat Jeesus Nasaretilaisen ja varhaisen seurakunnan elämästä. Neljä evankeliumia (kreik. hyvä uutinen) keskittyvät Jeesuksen opetuksiin, tunnustekoihin, sekä erityisesti kuolemaan ja ylösnousemukseen. Apostolien teot puolestaan kuvaavaa evankeliumin leviämisen ensimmäisiä vuosikymmeniä Rooman valtakunnan alueella. Nimenomaan evankeliumit ovat tärkeitä Jeesuksen asettaman eettisen esimerkin ja sovituskuoleman historiallisten kuvausten takia.
Evankeliumeista Matteus, Markus ja Luukas ovat keskenään hyvin samankaltaisia rakenteen ja sisältönsä osalta. Siksi niistä käytetäänkin nimitystä synoptiset1 evankeliumit. Tämä johtuu siitä, että iso osa Markuksen evankeliumia sisältyy Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeihin. Lisäksi Matteuksella ja Luukkaalla on myös keskenään yhtenevää materiaalia, jota ei Markukselta löydy. Johannes puolestaan kuvaa Jeesuksen elämää käyttäen erilaista kieltä ja lähestymistapaa. Alla oleva kaavio selventää evankeliumien välisiä suhteita.2
Markuksen materiaalista n. 90% sisältyy Matteuksen ja n. 55% Luukkaan evankeliumeihin.3 Täten on helppo ymmärtää, että muut synoptikot ovat käyttäneet Markusta lähteenä. Raamatuntutkijat käyttävät Matteuksen ja Luukkaan yhteisestä materiaalista nimitystä Q-lähde.4 Tämä hypoteettinen lähde on todennäköisesti ollut kirjallinen dokumentti, johon on listattu Jeesuksen sanontoja.5 Matteuksella ja Luukkaalla on myös omaa materiaalia, joista saatetaan käyttää myös nimitystä M- ja L-lähteet. Vaikka tämä voi vaikuttaa tekniseltä, tämän tulisi lämmittää jokaisen uskovan mieltä ainakin kahdella tavalla: 1) Meillä on evankeliumien sisällä viisi (Markus, Q, M, L ja Johannes) historiallista toisistaan riippumatonta lähdettä Jeesuksen elämästä. Täten esimerkiksi Jeesuksen ylösnousemusta voidaan pitää historiallisesti luotettavana. 2) Kun ymmärrämme, kuinka evankelistat käyttävät omia lähteitään tuomaan esille oman painotuksensa evankeliumeissa, voimme paremmin tulkita ja soveltaa evankeliumien sanomaa omaan elämäämme.
Muistiinpanojen tekeminen, alleviivaaminen ja omien pohdintojen kirjoittaminen ylös on erittäin suositeltavaa. Lukiessa kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi Jeesuksen ja apostolien vertauksiin, opetuksiin, sekä Vanhan testamentin messiaanisten lupausten täyttymiseen. Tässä voit käyttää hyödyksi Raamatustasi löytyviä ristiviitteitä. Pyri tulkitsemaan näiden kohtien merkitystä muiden raamatunkohtien valossa ja sen jälkeen myös soveltamaan niitä omaan elämääsi. On kuitenkin syytä muistaa, ettei kunkin evankeliumin erityispiirteitä ole tarkoitus häivyttää harmonisoimalla tekstejä yhteen. Ei ole myöskään pahitteeksi sisällyttää jokaiseen lukutuokioon rukousta. Etene omaan tahtiin, mutta säännöllisesti esimerkiksi 30-60 minuuttia päivässä. Ajatuksena on kuitenkin lukea yhtä lukua pidempiä jaksoja kerralla, jotta lukemiesi katkelmien asiayhteys pysyy selkeänä. Lähes kaikissa Raamatuissa6 on myös jonkinlaiset kartastot liittyen näiden kirjojen tapahtumiin, suosittelen myös vilkuilemaan niitä.
Olen jaotellut evankeliumit ja Apostolien teot 37:ään katkelmaan, jotka on merkitty merkillä: □ . Raamatun kanonisesta järjestyksestä poiketen tämä lukuohjelma alkaa varhaisimmasta evankeliumista Markuksesta, sekä käy Luukkaan ja Apostolien teot läpi peräkkäin. Näin huomaat helpommin kohdat joissa Matteus ja Luukas käyttävät Markusta, sekä Luukkaan kokonaiskuva tulee paremmin esille, lisäksi saat myös vaihtelua tuttuun tapaan lukea Uutta testamenttia. Tätä jaottelua käyttävät mm. myös Wright ja Bird UT:n johdantoteoksessa The New Testament in its World.7
___________________________
1Kreik. ”Nähdä yhdessä”
2Huom. värit eivät edusta tarkkoja prosenttisuhteita.
3Reddit 2005, 762.
4Raamatuntutkijat käyttävät tästä materiaalista nimitystä Q-lähde, joka juontuu saksankielen sanasta quelle (lähde).
5Reddit 2005, 762.
61992 Kirkkoraamatussa (ns. uusi käännös) ja Raamattu Kansalle (RK) Raamatussa kartat 9-15.
7Wright & Bird 2019.
Evankeliumi Markuksen mukaan
Lukijalle on alusta asti selvää, kuka Jeesus on, sillä Markus ilmoittaa tarinansa olevan ”Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan evankeliumi”. On kuitenkin ilmeistä, ettei Jeesus ollut sellainen Kristus (voideltu, messias), kuin Israel olisi odottanut.1 Tarinan jännite onkin siinä, kuinka Jeesus otetaan vastaan. Jakeet (1:1-2) yhdistävät kolme tekstiä Vanhasta testamentista: Jes. 40:3; Mal. 3:1 ja 2. Moos. 23:20. Tämä antaa tulkinnallisen avaimen koko evankeliumiin. Jesaja 40:3 puhuu kauan odotetun uuden eksoduksen alkamisesta, kun taas jälkimmäiset jakeet antavat Jahven paluuseen liittyvän varoituksen.2 (Uusi) eksodus onkin erittäin tärkeä teema Markuksen tekstissä.
Vaikka Markuksen tyyli on hyvin tiivis, hän käyttää taidokkaasti myös retorisia keinoja hyväksi. Yksi tällainen on ”voileipämalli”, jossa yksi teema tai narratiivi asetetaan hetkeksi syrjään, ja sitten palataan siihen takaisin, luoden A-B-A rakenteen. Tämä näkyy selkeästi luvussa 11 viikunapuun kiromisessa (A), temppelin puhdistamisessa (B) ja viikunapuusta saadussa opetuksessa (A). Perrin huomioi myös ironian olevan tärkeä työkalu Markukselle. Sotilaat ”kruunaavat” Jeesuksen kuninkaaksi naulaamalla hänet ristille, mutta ironia onkin siinä, että ristiinnaulitsemisessa Kristus kruunattiin Jumalan valtakunnan hallitsijaksi.3
Markuksen käyttämät kristologiset (oppi Kristuksen persoonasta ja työstä) tittelit tulisi tulkita voimakkaina tarinankerronnallisina keinoina tuoda ilmi, että Jeesus on Jumala, jonka pelastava tehtävä tulee päätökseen kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Pelastus Markukselle ei ole pelkästään tulevaisuudessa. Sen sijaan Markuksen painopiste ”jo nyt, mutta ei vielä” kaavassa on tiukasti ”jo nyt” puolella. Ihmisten fyysinen, sosiaalinen, emotionaalinen ja hengellinen eheytyminen on merkki siitä, että Jumalan valtakunta on saapunut. Jumalan läsnäolo Jeesuksen kautta osoittaa uuden eksoduksen alkaneeksi. Kristuksessa Israelin tehtävä olla esimerkkinä maailmalle täyttyy onnistuneesti, eikä Jumala hylkää liittoaan epäuskollisia ihmisiä kohtaan.4
Markuksen evankeliumi on kirjoitettu anonyymisti, mutta tekstistä itsestään käy ilmi, että kirjoittaja oli kreikkaa puhuva juutalainen. Johannes Markusta 5 on perinteisesti pidetty kirjoittajana. Hän oli Pietarin kanssa samanaikaisesti Roomassa. Täten todennäköinen kirjoitusajankohta olisi 60-luvulla ennen Jerusalemin temppelin tuhoa 70 jKr. Evankeliumi pohjautuu siis todennäköisimmin Pietarin silminnäkijäkertomukseen.6 Varhaisimmissa ja luotettavimmissa meille säilyneissä kopioissa evankeliumi loppuu äkisti jakeeseen 16:8, jättäen lukijan jännitteeseen. Joko Markus tarkoitti todella lopettaa evankeliuminsa näin, kirjoittaminen keskeytyi tai alkuperäinen loppu on kadonnut varhaisessa vaiheessa.7 Tutkijat pitävät kuitenkin epätodennäköisenä, että ns. Markuksen pitkä loppu, eli hakasulkeissa olevat jakeet 9-20 olisivat Markuksen kynästä. Perrin toteaa, että äkillinen loppu sopii Markuksen jännitteiseen evankeliumiin. Se jättää haudalla olleiden naisten kautta kysymyksen lukijalle siitä seuraako vai eikö hän seuraa Jeesusta hinnasta riippumatta.8 Lukuohjelma seuraa Nicholas Perrinin jaottelua Markuksen evankeliumiin.
LUKUOHJELMA
Prologi
□ Jeesuksen toiminta alkaa 1:1-15 (Voit lukea myös: Jes. 40:1-11; Mal. 3:1-3 ja 2. Moos. 23:20-32)
Jeesus ilmestyy messiaana
□ Jeesuksen auktoriteetti 1:16-3:12
□ Opetus ja ihmeet 3:13-6:6
□ Lähetystyö 6:7-8:26
Jeesuksen messiaanisuuden luonne
□ Opetuslapseuden tie 8:27-10:52
□ Konflikti temppelin johtajien kanssa 11:1-13:37
□ Kärsimys ja ylösnousemus 14:1-16:8 [ja 9-20]
___________________________
1Perrin 2013, 562-563.
2Moritz 2005, 481.
3Perrin 2013, 557.
4Moritz 2005, 484.
5Apt. 12:25; Kol 4:10; 2 Tim. 4:11; 1 Piet. 5:13.
6Wright & Bird 2019, 557; 559-560. Perrin 2013, 558-561.
7Perrin 2013, 558.
8Ibid.
Evankeliumi Matteuksen mukaan
Matteuksen evankeliumi alkaa Jeesuksen sukuluettelolla, joka ei nykylukijalle välttämättä anna välitöntä dopamiiniryöppyä, mutta se on ollut kiinnostava evankeliumin alkuperäiselle (oletettavasti juutalaiskristilliselle) yleisölle. Heille jakeet 1:1-17 tiivistivät koko VT:n tarinan, tuoden ilmi, että Jeesus oli todellinen juutalainen, jonka kautta myös Abrahamille luvattu siunaus tulisi koko ihmiskunnalle.1 Matteus siis esittää Jeesuksen Israelin perinnön ja odotusten täyttymyksenä, kertoen miltä oikeanlainen uskollisuus tooralle näyttää. Samalla se selkeästi antaa vihamielisen enemmistön ympäröimälle seurakunnalle oppaan opetuslapseuteen.2 Alun tarkoituksena tiivistää ajatus siitä, että Jeesus Israelin edustajana päättää pakkosiirron ja tuo esiin uuden eksoduksen.3 Jeesus esitetään samassa suhteessa ihmisenä ja Jumalana.4
Enkeli käskee Joosefia antamaan lapselle nimen Jeesus (”Jahve on pelastus”). Tämä ei merkinnyt pelastumista roomalaisista, vaan kansan hengellisestä orjuudesta, eli synnistä.5 Kertomus kuvaa Jes. 7:14 täyttymystä: ”Sen vuoksi Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel .”6 Tämä Jeesuksesta käytetty nimi ”Jumala meidän kanssamme”, sopii lopetukseen: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka.” Matt. 28:20.7 Hän on Jumalan läsnäolon ruumiillistuma.8
Evankeliumiin on ehdotettu useita eri rakenteita, kuten jako maantieteellisesti.9 Rakenteen on tarkoitus olla työkalu Matteuksen sisällön muistamiseen, eikä ole tarkoitus olettaa kirjoittajan antaneen sitä.10 Lukuohjelma seuraa Wrightin ja Birdin jaottelua Jeesuksen viiden puheen ympärille. Jokainen osio päättyy lopetuskaavaan: ”Kun Jeesus oli lopettanut puheensa…” Ensimmäinen ja viides saattavat peilata 5. Mooseksen kirjan ”siunauksia ja kirouksia”, toinen ohjeistaa apostoleja, kolmas tuo vertauksin kuvan Jumalan valtakunnasta, neljäs taas ohjeistaa seurakuntaa.11 Evankeliumi on kirjoitettu Markuksen jälkeen vuosien 70 ja 100 välillä.12 Kirjoittajaa ei varmuudella tunneta, mutta alkukirkko liitti evankeliumin apostoli Matteukseen.13
LUKUOHJELMA
Jeesuksen toiminnan alku ja ensimmäinen puhe
□ Syntymä ja lapsuuskertomus 1:1-2:23
□ Jeesuksen toiminta alkaa 3:1-7:29
1) Narratiivi 3:1-4:25
2) Ensimmäinen puhe (Vuorisaarna) 5:1-7:27
3) Lopetuskaava 7:28-29
Voimateot ja toinen puhe
□ Jeesuksen auktoriteetti paljastetaan 8:1-11:1
1) Narratiivi 8:1-9:35
2) Toinen puhe (Lähetys) 9:36-10:42
3) Lopetuskaava 11:1
Jeesuksen saama vastaanotto ja kolmas puhe
□ Jeesuksen toiminta aiheuttaa erimielisyyttä 11:2-13:53
1) Narratiivi 11:2-12:50
2) Kolmas puhe (Vertaukset) 13:1-52.
3) Lopetuskaava 13:53
Jeesus Galileassa ja neljäs puhe
□ Jeesus ja hänen opetuslapsensa 13:54-19:2
1) Narratiivi 13:54-17:27
2) Neljäs puhe (yhteisön säännöt) 18:1-35
3) Lopetuskaava 19:1-2
Jeesus Jerusalemissa ja viides puhe
□ Jeesus, tuomio ja Jerusalem 19:3-26:2
1) Narratiivi 19:3-22:46
2) Viides puhe (Fariseusten torjuminen/Puhe Öljymäellä) 23:1-25:46
3) Lopetuskaava 26:1-2
Pääsiäisen tapahtumat ja tehtävä seurakunnalle
□ Kärsimys, ylösnousemus ja lähetyskäsky 26:3-28.20.
___________________________
1Wright 2014, 16-18.
2Wright & Bird 2019, 588-589.
3Wright & Bird 2019. 590.
4Gundry 2005, 486-487.
5Blomberg 2007, 3.
6Blomberg 2007, 4.
7Gundry 2005, 487.
8Wright & Bird 2019, 578.
9Brown 2013, 570. Galilea Matt. 4-16, matka Jerusalemiin Matt, 16-20 ja Jerusalemissa Matt. 21-28.
10Brown 2013, 571.
11Wright & Bird 2019, 588.
12Wright & Bird 2019, 584.
13Brown 2013, 575. Kirjoittajan henkilöllisyydellä ei kuitenkaan ole merkitystä evankeliumin tulkinnan kannalta.
Evankeliumi Luukkaan mukaan
Luukas eroaa muista evankeliumeista siinä, että sillä on myös jatko-osa. Usein näistä saatetaankin puhua yhtenä yksikkönä: Luukas-Apostolien teot. Luukas kirjoittajana ei siis pelkästään kuvaa meille Jeesuksen elämää, vaan myös osoittaa Jeesuksen ja alkukirkon toiminnan välisen yhteyden.1 Tästä syystä myös tässä lukuohjelmassa kirjat luetaan peräkkäin. Lukuohjelma seuraa Wrightin ja Birdin rakennetta.2
Greenin mukaan kun Luukkaan kaksoisteosta luetaan yhdessä huomaamme, ettei hänen tarkoituksenaan ollut pelkästään kuvata Jeesuksen tarinaa ja seurakunnan lähetystyön laajentumista tai alleviivata Paavalin merkitystä alkukirkolle. Sen sijaan molempien teosten keskiössä on Jumalan tarkoituksen toteutuminen. Ja näin teos on luonteeltaan myös teologinen, eikä vain historiallinen esitys.3 Näin Luukas-Apostolien teokoja lukiessa huomaamme, että yksi huomattava teema liittyen Jeesuksen seuraajien evankelioivaan tehtävään on Pyhän Hengen toiminta. Luukas kiinnittää tähän eniten huomiota verrattuna muihin UT:n kirjoittajiin.4
Evankeliumin läpi kulkeva teema on pelastus: Jumala toimii oman kansansa eheyttämiseksi, Jeesus ilmoittaa ja luo suunnitelman Jumalan kuninkaallista hallintaa varten ja samanaikaisesti vetoaa kansan asemoimaan itsensä Jumalan pelastavan tarkoituksen mukaisesti.5 Tämän tarkoituksen keskiössä on Jeesus, joka asettaa itsensä linjaan Jumalan kanssa. Jeesus on enemmän kuin pelkkä profeetta, sillä hän on daavidilainen messias, Herra ja Jumalan Poika.6
Evankeliumi ei kosketa Luukkaan mukaan pelkästään ”sieluja”, vaan se koskettaa kaikenlaisten ihmisten tarpeita, kaipauksia ja mahdollisuuksia heidän fyysisessä arkielämässään. Stephen Wrightin mukaan evankeliumi näkyy erityisesti ihmissuhteissa, sillä ”näky jota Jeesus viestii vertauksin, ihmein ja ateriayhteyden kautta ei pelkästään kuvaa uusia persoonia, mutta uutta yhteiskuntaa.”7 Luukkaan evankeliumi onkin ollut merkittävä lähde evankeliumin sosiaaliseen puoleen. Jeesus huomioi toistuvasti ”köyhiä”, ei vain taloudellisesti heikossa asemassa olevia, vaan myös erilaisia väliinputoajia, kuten leskiä, lapsia, sairaita ja riivattuja8
Useimmat tutkijat näkevät, että Luukas-Apostolien tekojen kirjoitusajankohta olisi vuoden 70 jälkeen, sillä se Matteuksen ohella käyttää Markusta lähteenä. Näyttäisi myös siltä, että Luukas 19 ja 21 puhuvat temppelin tuhosta jo menneenä tapahtumana.9
Perinteisesti kirjoittajana on pidetty Luukasta, eikä erityisen painavaa syytä nimetä kirjoittajaa toisin ole ilmaantunut.10 Sen sijaan molempien teosten omistuskirjoituksissa mainitun Teofiloksen (kreik. Jumalaa rakastava) henkilöllisyys on arvoituksellisempi. Nimi voi viitata yhteen henkilöön tai symbolisoida Luukkaan alkuperäistä yleisöä, lisäksi se oli kohtuullisen yleinen nimi tuohon aikaan, joten on mahdollista, että Teofilos tuki Luukkaan teosten julkaisua. Vaihtoehdoista viimeinen lienee todennäköisin. Kaksoisteoksen alkuperäinen yleisö todennäköisimmin koostui kreikkaa puhuvista juutalaisista, jumalaapelkäävistä11 ja pakanoista12.
LUKUOHJELMA
Alkupuhe, lapsuuskertomus ja valmistautuminen palvelutyöhön
□ Prologi, Tienraivaaja ja Pelastaja 1:1-2:52
□ Jeesus valmistautuu 3:1-4:13
Jeesuksen ilmestyminen ja matka kohti Jerusalemia
□ Jeesuksen toiminta Galileassa 4:14-9:50
□ Jeesuksen matka Jerusalemiin 9:51-19:48
Jerusalemissa
□ Selitys Jeesuksen toimintaan temppelissä 20:1-24:53
□ Jeesuksen kärsimys 22:1-23:56
□ Jeesuksen ylösnousemus ja taivaaseenastuminen 24:1-53
___________________________
1Bock 1994, 1.
2Wright & Bird 2019, 617.
3Green 2013, 542.
4Aktinson 2011, 4.
5Green 2013, 546.
6Green 2013, 547.
7Wright 471.
8Green 2013, 547.
9Wright & Bird 2019, 612.
10Wright & Bird 2019, 610-612.
11Termiä jumalaapelkäävä käytettiin henkilöstä, joka osin noudatti Vanhan testamentin sääntöjä ja uskoi Israelin Jumalaan, mutta ei ollut täysin kääntynyt juutalaiseksi.
12Green 2013, 549-450.
Apostolien teot
Apostolien teot jatkaa Luukkaan evankeliumin tarinaa pitkälle vuoden 30 jKr. jälkeen 60-luvun alkuun saakka. Osa tutkijoista on ehdottanutkin kirjoitusajankohdaksi vuotta 62, sillä myöhempiä tapahtumia kuten Paavalin mestausta, Rooman paloa ja sitä seurannutta kristittyjen vainoa (64 jKr.) ei mainita.1 Craig Keener kuitenkin huomauttaa, että muinaisille historiankirjoittajille oli tyypillistä lopettaa kirjansa äkisti ja” vajavaisina”, vaikka heillä olisi ollut tietoa jonka pohjalta päättää kertomuksensa kokonaisena.2 Keener pitää todennäköisenä kirjoitusajankohtana 70-luvun alkua, sillä Paavalin elämä olisi vielä tuoreessa muistissa.3
Tyyliltään Apostolien teot on historiankirjoitusta, vaikkakin se sisältää mm. elämäkerran ja matkakertomuksen piirteitä.4 Kun teosta jaoteltu, maantieteellinen jako onkin ollut hyvin luonteva tapa. Jae 1:8 toimii koko kirjan sisällysluettelona: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” Vaikka teksti on historiankirjoitusta, Luukkaalla on opettava ja ohjaava päämäärä tekstillään. Helluntailaiset ovatkin ammentaneet paljon omaan julistukseensa nimenomaan Apostolien teoista.
Luukkaan pelastuksen teema jatkuu, mutta Apostolien teot painottavat Jumalan pelastuksen täyteyttä kaikille ihmisille. Luukas esittää Jahven lähetystyön Jumalana, joka ensin pyrkii saamaan juutalaiset tuntemaan Hänet Messiaan kautta ja lopulta vetämään pakanakansat mukaan, toteuttaen Apt. 1:8 ohjelmaa.5 Lähetystyön lisäksi Apostolien teot syventää meidän ymmärrystä pneumatologiaan, eli oppiin Pyhästä Hengestä. Menzies argumentoi, että Pyhän Hengen pelastusopillista painotusta ei löydy Luukas-Apostolien teoista kuten Paavalin kirjeistä.6 Sen sijaan Luukas painottaa Pyhää Henkeä lähetystyöhön voimauttajana. Jumala onkin kirjassa aktiivinen toimija nimenomaan Pyhän Hengen kautta.7 Niin kutsuttu Pyhän Hengen kaste Apostolien teoissa näyttäisikin olevan erillinen, kokemus suhteessa uskoontuloon ja vesikasteeseen, kuten erityisesti jakeet 8:14-7; 10:44-48 ja 19:1-6 alleviivaavat.
LUKUOHJELMA
Esipuhe ja Jerusalemin seurakunnan tarina
□ Prologi 1:1-2
□ Jerusalemin seurakunta 1:3-8:1a
Evankeliumi leviää yli rajojen
□ Evankeliumi Samariaan, Etiopiaan ja Syyriaan 8:1b-9:31
□ Seurakunnan vaino ja Pietarin läpimurto pakanoiden keskuuteen 9:32-12:25
Antiokian seurakunnan lähetystyö: Paavalin toinen ja kolmas lähetysmatka
□ Antiokian seurakunnan lähetystyö 13:1-15:35
□ Paavalin lähetysmatkat Aasiaan ja Egealle 15:36-21:16
Paavali Jerusalemissa ja Roomassa
□ Paavalin vangitseminen Jerusalemissa 21:17-26:32
□ Paavali todistaa evankeliumin puolesta Roomassa 27:1-28:31
___________________________
1Ruohomäki 2004, 16-17.
2Keener 2012, 385.
3Keener 2012. 400-401.
4Keener 2012, 89.
5Walton 2005, 28.
6Menzies 2004, 227.
7Walton 2005, 29.
Johanneksen evankeliumi
Kuten yllä oleva kaaviokin osoittaa, Johanneksen evankeliumi ei jaa kirjallista materiaalia synoptisten evankeliumien kanssa. Se on omaleimainen myös rakenteensa puolesta. Yleisesti evankeliumi on jaettu neljään osaan: lyhyisiin johdanto ja lopetus katkelmiin, sekä kahteen isompaan osaan. Näitä osia on kutsuttu ”merkkien kirjaksi” ja ”kirkkauden kirjaksi”, sillä ensimmäinen osa evankeliumin leipätekstiä käsittelee Jeesuksen tekemiä ihmetekoja, kun taas toinen puhuu Jeesuksen paluusta Isä Jumalan luo. Nikolainen huomioi kuitenkin, että lukujen 12 ja 13 välistä rajaa, ei tulisi liiaksi korostaa, sillä evankeliumi on kuitenkin ehyt kokonaisuus.1 Tästä syystä olen käyttänyt S.A Cumminsin termejä ensimmäinen ja toinen näytös.2 Nämä neljä osaa on jaettu seitsemään lukukappaleeseen Craig Keenerin kommentaarin mukaisesti.3
Neljännen evankeliumin kirjoittajan henkilöllisyydestä on kiistelty ehkäpä eniten verrattuna muihin evankeliumeihin. Perinteinen näkemys apostoli Johanneksen kirjoittajuudesta juontuu meille kirkkoisä Irenaeukselta (n. 130-200 jKr.). Tämän mukaan Johannes kirjoitti evankeliuminsa Vähä-Aasiassa Efesossa.4 Tämä selittäisi miksi kirjoittaja selittää auki palestiinalaisen juutalaisuuden tapoja, sillä hänen pakanoista ja diasporajuutalaisista koostuva yleisö ei välttämättä tuntenut niitä.
Cummins tiivistää evankeliumin sanoman Jumalan kolminaisuuden avulla. Evankeliumi todistaa Jumalan uhrautuvasta ja rajattomasta rakkaudesta koko maailmaa kohtaan (3:16, 21:24-25). Isä armollisessa rakkaudessaan edeltää, ylittää luo, ylläpitää ja täydellistää kaiken.Pojassa tämä rakkaus syntyy lihaksi ja muotoutuu ristin muotoon, näin voittaen kuoleman ja synnin muuttaen meidän elämää. Pyhässä Hengessä tämä rakkaus ohjaa kaikkia ihmisiä Jumalan puoleen, todistaen ja asuen heissä jatkuvan Pojan läsnäolon kautta.5 Tämä kaikki antaa pohjan seurakunnalle ja sen missiolle maailmassa. ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät.” Joh. 20:21.
LUKUOHJELMA
Johdanto
□ Prologi 1:1-18
Ensimmäinen näytös: Isä Jumala paljastetaan Poikansa Jeesuksen teoissa ja sanoissa.
□ Todistus Juudeassa, Samariassa ja Galileassa 1:19-6:71
□ Lehtimajajuhla ja Hanukkah 7:1-10:42
□ Kärsimyksen esittely 11:1-12:50
Toinen näytös: Isä Jumala kirkastetaan Poikansa Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa
□ Jäähyväispuhe 13:1-17:26
□ Kärsimys ja ylösnousemus 18:1-20:31
Lopetus
□ Epilogi 21:1-25
___________________________
1Nikolainen 1989, 239.
2Cummins 2005, 394-401.
3Keener 2003.
4Cummins 2005, 394-395. Osa on nähnyt kirjassa viitteitä editoinnista ja on usein väitetty, että ”johanneslainen yhteisö” olisi evankeliumin viimeisimmän kirjoitusasun takana. Tämä olisi oletettavasti tapahtunut 1. vuosisadan loppupuolella. Vern Poythress analysoi lauseidenvälisten konjunktioiden käyttöä tavalla, joka viittaisi kuitenkin siihen, että koko tekstin takana olisi yksi taho, pl. kertomus aviorikoksesta tavatusta naisesta. Kertomus onkin hakenut paikkaansa, sillä joistain käsikirjoituskopioista se löytyy Luukkaan evankeliumista. (Poythress 1984a; Poythress 1984b)
5Cummins 2005, 401.
LÄHTEET
Aktinson, William P.
2011 Baptism in the Spirit: Luke-Acts and the Dunn Debate. Eugene: Pickwick.
Blomberg, Craig L.
2007 ”Matthew”, teoksessa Commentary on the New Testament Use of the Old Testament. G.K. Beale ja D.A. Carson toim. Grand Rapids: Baker Academic. 1-109.
Bock, Darrel L.
1994 Luke 1:1-9:50 Baker Exegetical Commentary on the New Testament. Grand Rapids: Baker Academic.
1996 Luke 9:51-24:25 Baker Exegetical Commentary on the New Testament. Grand Rapids: Baker Academic.
Brown, Jeannine K.
2013 ”Matthew, Gospel of”, teoksessa Dictionary of Jesus and the Gospels (2. uudistettu painos). Joel B. Green toim. Downers Grove: InterVarsity. 570-584.
Green, Joel B.
2013 ”Luke, Gospel of”, teoksessa Dictionary of Jesus and the Gospels (2. uudistettu painos). Joel B. Green toim. Downers Grove: InterVarsity. 240-552.
Gundry, Robert H.
2005 ”Matthew, book of”, teoksessa Dictionary for Theological Interpretation of the Bible. Kevin J. Vanhoozer toim. Grand Rapids: Baker Academic. 486-492.
Keener, Craig S.
2003 The Gospel of John: A Commentary. Grand Rapids: Baker Academic
2012 Acts: An Exegetical Commentary. Grand Rapids: Baker Academic.
Menzies, Robert P.
2004 Empowered for Witness: The Spirit in Luke-Acts. Lontoo: T&T Clark.
Moritz, Thorsten
2005 ”Mark, Book of”, teoksessa Dictionary for Theological Interpretation of the Bible. Kevin J. Vanhoozer toim. Grand Rapids: Baker Academic. 480-485.
Nikolainen, Aimo Tauno
1989 Johanneksen evankeliumi. Jyväskylä: Gummerus.
Apostolien teot
Perrin, Nicholas
2013 ”Mark, Gospel of”, teoksessa Dictionary of Jesus and the Gospels (2. uudistettu painos). Joel B. Green toim. Downers Grove: InterVarsity. 553-566.
Poythress, Vern Sheridan
1984a “The use of the intersentence conjunctions de, oun, kai and asyndeton in the
Gospel of John, Novum testamentum 26 no.4. 312-340.
1984b “Testing for Johannine authorship by examining the use of conjunctions, The
Westminister Theological Journal 46 no. 2. 350-369.
Redditt, Paul L.
2005 ”Source Criticism”, teoksessa Dictionary for Theological Interpretation of the Bible. Kevin J. Vanhoozer toim. Grand Rapids: Baker Academic. 761-763.
Ruohomäki, Jouko
2004 Jerusalemista Roomaan: Apostolien teot selityksin. Keuruu: Aikamedia.
Walton, Steven
2005 ”Acts, Book of” teoksessa Dictionary for Theological Interpretation of the Bible. Kevin J. Vanhoozer toim. Grand Rapids: Baker Academic. 27-31.
Wright, Christopher J.H.
2014 Knowing Jesus through the Old Testament (2. uudistettu painos). Downers Grove: InterVarsity.
Wright, Nicholas Thomas & Bird, Michael F.
2019 The New Testament in its World. London: SPCK.
Wright, Stephen I.
2005 ”Luke, Book of”, teoksessa Dictionary for Theological Interpretation of the Bible. Kevin J. Vanhoozer toim. Grand Rapids: Baker Academic. 467-471.